Lohiperho näyttää siltä kuin sen olisi sitonut joku kuusikätinen ammattilainen kolmen vuoden harjoittelun jälkeen. Totuus on paljon tylsempi: kyse on noin viidestä käsiliikkeestä, jotka toistat samassa järjestyksessä joka ikinen kerta. Kun ne viisi liikettä on selkäytimessä, loppu on pelkkää viilausta.
Suurin este aloittelijalle ei ole kädet eikä silmä. Se on se käsitys, että lohiperhojen sitominen on joku salatiede, johon pitää ostaa ensin tonnilla tavaraa. Ei ole. Tässä käydään läpi se, mitä oikeasti tarvitset, missä järjestyksessä perho rakennetaan ja mitkä mokat jokainen tekee ensimmäisen kymmenen perhon aikana.
Mitä tarvitset – minimivarustus
Aloita mahdollisimman pienellä setillä. Sitä voi aina laajentaa, mutta turha kalusto istuu nurkassa keräämässä pölyä ja aiheuttaa syyllisyydentunnetta.
- Sitomisteline (vise): Halvinkin jousikuormitteinen teline riittää. Tärkeintä on, että koukku pysyy tiukasti paikallaan eikä pyöri, kun vedät langasta.
- Lankapuola (bobbin): Tämä on pakollinen. Käsin sidottu lankavyyhti ei ole vaihtoehto, jos haluat pitää hermot.
- Tarkat sakset: Yhdet kunnolliset pienet sakset nopeuttavat työtä enemmän kuin mikään muu yksittäinen hankinta.
- Neula tai koukkukärkityökalu: Lakkapullon kärjen puhdistamiseen ja langanohjaukseen.
- Lakka tai kynsilakka: Perhon pään viimeistelyyn. Kynsilakka toimii ihan yhtä hyvin kuin mikä tahansa merkkituote.
Siinä se. Karvapihtejä, dubbing-neuloja ja muita hilavitkuttimia ehdit ostaa myöhemmin, jos koet tarvitsevasi. Useimmat eivät koe.
Materiaalit: älä osta koko kauppaa kerralla
Tässä on se kohta, jossa aloittelijat tekevät kalleimman virheensä. Ostetaan kymmenen eri siipimateriaalia, seitsemän eri kierretyyppiä ja kolmea eri sävyistä dubbingia ennen kuin on sidottu yhtään perhoa. Sitten ihmetellään, kun mikään ei näytä hyvältä.
Aloita näillä:
- Koukkuja: Yksi malli, pari kokoa. Lohiperhoissa käytetään sekä yksittäisiä että putkia – aloita yksittäisistä, ne ovat anteeksiantavampia.
- Sidontalankaa: Vahvaa, ohuehkoa lankaa tummassa sävyssä. Tumma lanka katoaa perhon sisään, vaalea ei.
- Kierre tai tinseli: Runkoon. Yksi hopeinen ja yksi kultainen riittää pitkälle.
- Dubbingia tai villaa: Rungon pohjaväriksi. Pari perusväriä.
- Häkilää: Kukon niskaa tai satulaa. Yksi laatu riittää alkuun.
- Siipimateriaalia: Karvaa, sulkia tai synteettistä kuitua. Valitse yksi ja opettele se kunnolla.
Kun olet sitonut sata perhoa, tiedät itse, mitä puuttuu. Sitä ennen et tiedä, ja arvaat väärin.
Perusperhon rakenne, vaihe vaiheelta
Jokainen lohiperho – oli se sitten putki, ykskoukkuinen tai perinteinen häkiläperho – rakennetaan suunnilleen samassa järjestyksessä. Opettele tämä putki ulkoa.
1. Koukku telineeseen ja lankapohja
Kiristä koukku telineeseen siten, että kärki osoittaa sinusta poispäin tai sivulle, kumpi tuntuu luontevammalta. Aloita lanka noin koukun mutkan kohdalta ja kierrä tiivis, tasainen pohja eteenpäin kohti silmää. Älä kierrä liian paksua kerrosta – se vain tekee rungosta möykkyisen.
2. Pyrstö
Pyrstö sidotaan koukun mutkan päälle osoittamaan taaksepäin. Kiinnitä materiaali muutamalla löysällä kierroksella, kiristä vasta sitten. Liian tiukka ensikierros on yleisin syy siihen, että pyrstö lähtee pyörimään koukun ympäri.
3. Runko ja kierre
Runko tehdään joko dubbingista, kierteestä tai näiden yhdistelmästä. Dubbing pyöritetään langan ympärille ohuelti – liikaa tavaraa on aina huonompi kuin liian vähän. Kun runko on valmis, kierre kierretään eteenpäin löysällä kierteellä ja kiinnitetään. Kierre sitoo rungon ja antaa perholle sen kiillon.
4. Häkilä
Häkilä on se osa, joka erottaa hyvän perhon keskinkertaisesta. Kiinnitä sulka tyvestä, kierrä se rungon ympärille muutama kierros eteenpäin ja kiinnitä kärki. Häkilän kuidut saavat sojottaa taaksepäin ja sivuille. Jos ne painuvat eteenpäin kohti koukun silmää, olet kiertänyt liian tiukalla otteella.
5. Siipi
Siipi kiinnitetään häkilän eteen. Pidä siipimateriaali nipussa, mittaa pituus (yleensä koukun varren mittainen tai hieman pidempi), aseta paikalleen ja kiinnitä muutamalla napakalla kierroksella. Tässä kohtaa kärsivällisyys ratkaisee: hätäinen siipi on vino ja sen näkee kauas.
6. Pää ja lakkaus
Kierrä lanka siiven eteen pieneksi, siistiksi nupiksi. Tee päättelysolmu – jos et osaa perinteisiä solmuja vielä, yksinkertainen napakka lenkkisolmu toimii alkuun – ja lakkaa pää ohuelti. Lakkaa mieluummin kaksi ohutta kerrosta kuin yksi paksu möykky.
Ensimmäiset perhot, joita kannattaa sitoa
Älä aloita monimutkaisimmasta mahdollisesta mallista. Etene näin:
- Yksivärinen runko + kierre + yksinkertainen siipi. Ei häkilää. Opi kiinnittämään ja päättämään materiaaleja.
- Sama + häkilä. Opi kiertämään sulka hallitusti.
- Kaksivärinen runko ja jaettu siipi. Opi kärsivällisyyttä.
- Putkiperho. Kun käsiliikkeet ovat selkäytimessä, putki on helppo siirtymä.
Sido sama perho kymmenen kertaa peräkkäin, älä kymmentä eri perhoa. Toisto on ainoa asia, joka vie eteenpäin.
Yleisimmät mokat – ja miten ne vältetään
- Liian paksu lankapohja. Se tekee rungosta epätasaisen ja häkilä ei asetu kunnolla. Kaksi kerrosta riittää.
- Liikaa dubbingia. Kaikki näyttää paremmalta laihempana. Tämä pätee myös perhoihin.
- Materiaalit pyörivät koukun ympäri. Kiristä ensikierros napakasti ja pidä materiaali tiukasti sormien välissä.
- Häkilä kiertyy väärään suuntaan. Katso sulan kuidun suunta ja kierrä sen mukaan, muuten kuidut menevät litteäksi.
- Pää on liian iso. Kaikki ylimääräinen lanka kertyy päähän. Päätä lanka ajoissa, älä kierrä “varmuuden vuoksi”.
- Kiire. Tämä on yksi. Kiire näkyy jokaisessa perhossa, jonka olet sitonut liian nopeasti.
Ja rehellisyyden nimissä: kukaan ei sido hyvää perhoa ensimmäisellä kerralla. Ensimmäiset kaksikymmentä ovat harjoituskappaleita. Se on ihan ok, ja jokainen on käynyt sen läpi.
Työjärjestys ja rutiini ratkaisevat
Ennen kuin aloitat, asettele materiaalit käden ulottuville siihen järjestykseen, jossa niitä käytät. Pidä sakset aina samassa paikassa. Älä aloita uutta perhoa ennen kuin edellinen on lakattu – kesken jääneet perhot kerääntyvät pöydälle ja kohta et muista, mitä olit tekemässä.
Yksi hyvä tapa oppia nopeasti on sitoa sama perho kolmena peräkkäisenä iltana ja verrata tuloksia. Ero on yllättävän iso, ja se on paras motivaatiobuusteri mitä on.
Lopuksi
Lohiperhojen sitominen on taito, joka on tahallaan tai tahattomasti tehty näyttämään vaikeammalta kuin se on. Se on hyvä uutinen: kynnys on matala, ja se, mitä tarvitset, on lähes ilmaista verrattuna siihen, mitä sinulle yritetään myydä. Osta minimivarustus, valitse yksi materiaalisetti, opettele kuusi vaihetta ja sido sama perho uudelleen ja uudelleen.
Kun huomaat, että käsiliikkeet tulevat ilman ajattelua, olet jo ohittanut suurimman osan aloittelijoista – myös ne, jotka ostivat tonnilla tavaraa ennen ensimmäistä solmuaan. Sido, vertaa, toista. Siinä se on.